Miku on valmistautumassa kekriin kekripukkina. Nurinpäin käännetty turkki on jo päälle puettuna, kun yhtäkkiä hän tuntee jotain outoa.
Hänelle ilmaantuu Suden korvat ja häntä
Ja lopulta hän muuttuu sudeksi. Eikä vain miksi tahansa sudeksi, vaan sudeksi, jolla on siivet:
 |
| Ouuuuuuuuuuuuuuuu! |
Jonkin ajan kuluttua Miku muuntautuu takaisin ihmismuotoon ja pian Kekri saakin alkaa.
Heinästä tehdyt kekripukit ovat tekemiäni. Olkipukit olivat alunperin juurikin kekrin koristeita.
Lähikuvaa kekripukkinaamiosta:
Joukko pikkunukkeja on kokoontunut suolle tekemään kekrirituaalin. Uhrilahjat suon hengille ja muille luonnonhengille on jo annettu. Ne olivat pähkinöitä ja pithayamehua käkkäräisen puun juureen.
 |
| Kuvassa olevat nuket: Miki, Kastanja, Jemina, Kafa, Ndali ja Kulo. |
Kekrituli palaa.
(Huom: Älä sytytä kynttilää ulkona, turvallisuusriski, maastopaloriski!)
Yhtäkkiä paikalle pyyhältää Kekripukki (joka on Miku)
Tämän jälkeen he laulavat kekrilauluja kuten Yksi, kaksi, kolme, neljä (tunnetaan myös nimellä Lampaanpolska) ja Iso härkä.
linkki lauluun:
 |
| Lähikuvaa kekripukkinaamiosta |
Mikä on kekri:
Kekri on vanha suomalainen sadonkorjuujuhla ja vainajien muistojuhla, joka on sukua halloweenille ja pyhäinpäivälle. Myös joillain suomalaisten sukulaiskansoilla on kekri. Kekri oli ennen myös uusivuosi, sillä muinoin vuosi vaihtui kekrin aikoihin.
Kekrinä verhon maailmojen välillä uskotaan olevan ohuimmillaan. Kekrinä onkin muistettu vainajia. Kekrinä saunottiin ja vainajienkin piti antaa saunoa. Kun juhlaväki oli saunassa, sillä välin vainajat söivät kekriherkkuja.
Kekrikausi alkaa 29.9. Mikonpäivänä eli pässinpäivänä. Jakoaika, joka tasaa aurinko- ja kuuvuoden alkaa 28.10. ja kestää 12 päivää. Jakoaikana katsotaan enteitä. Jokainen päivä vastaa tulevan vuoden (joka alkaa marraskuusta) jokaista kuukautta. Millainen kukin päivä on, sellaisia tulevat kuukaudet ovat.
Jakoajan ajankohdasta tosin on erilaisia versioita. Jossain päin se alkaa jo Mikonpäivästä ja jossain päin loppuu vasta Kaisanpäivänä 25.11. (esim. Rautalammilla). Jossain päin jakoaika on lyhyempi tai pitempi. Myös samalla kylällä eri tiloilla kekri saattoi (ja ehkä myös jakoaika) olla eri aikaan.
Kekriin kuuluu myös kekritulet. Esim. naurislyhdyissä. Sekä mässäily. Ihtte mätän mämmiä ja rieskaa, jotka molemmat ovat perinteisiä kekriruokia.
Kekripukit ja kekrittäret tai kekrihönttänät ovat myös tärkeitä kekrissä. Kekripukki eli kekrimörkö on pukiksi pukeutunut hahmo, jolla on nurinpäin puettu turkki yllään, sekä vuohipukkinaamari, joka on esim. tuohesta tehty. Ja tietenkin sarvet, jotka voivat olla tehty esim. kauhoista. Kekrittäret ovat yleensä valkoisiin pukeutuneita neitoja. Kekripukit ja kekrittäret kiertivät talosta taloon pyytämässä kestitystä, ja jos ei sitä tullut, he uhkasivat uunin rikkoa, joka oli vakava uhkaus. Ei pelkästään siksi, ettei ruokaa saatu lämmitettyä, vaan myös siksi, että joittenkin uskomusten mukaan taloon onnea tuova tonttu/kodinhaltia asui siellä. Kekrinä myös miehet saattoivat pukeutua naisiksi tai kekrittäriksi ja nainen saattoi pukeutua mieheksi tai kekripukiksi.
Kekrinä oli myös tapana antaa uhrilahjoja hengille.
Kekrinä entisaikaan palvelijat saattoivat vaihtaa palveluspaikkaansa. Kenkää heitettiin ja kengänkärjen osoittamalla suunnalla oli uusi palveluspaikka. Jos kengänkärki osoitti vanhaa palveluspaikkaa, silloin palveluspaikkaa ei vaihdettu. Kekriaika oli palvelijoille loma-aikaa.
Kekripukki on myös oljesta tehty kekrikoriste olkipukki, joka joskus poltetaan kekrin yhteydessä. Esim. jättiläismäinen olkipukki poltetaan Kajaanin suuressa kekrijuhlassa joka vuosi.
Satukirja Ahmattien yö
on Kreetta Onkelin kirjoittama ja Jussi Kaakisen
kuvittama seikkailukirja, jossa kekriyön sankareina viilettävät
violettitukkainen goottimummo lapsenlapsineen ja tuonilmaisiin siirtyneitä sukulaisiaan kestitsevä kartanonherra von Lapio.
Myös pienessä sarjakuvakirjassa
Kivet, kannot, tähdet, kuuta
on lyhyt kekriaiheinen sarjakuva.
~~
Somaa kekriä!
toivoo Talviomena
~~
